Aku alkoi kesän alkupuolella syödä raakaruokaa. Ihan oikeaoppista barffausta ei tämä kai kuitenkaan ole, koska se saa hieman muutakin. Syynä oli se, että mitkään nappulat eivät oikein maistuneet Akulle ja vähän väliä sillä oli maha sekaisin. Raakaruoan aloituksen jälkeen ei ole enää ollut minään aamuna yllätyksenä löysiä kakkoja ulko-ovella. Lieneekö sitten sattumaa :).
Koska Aku ei syö määrällisesti kovinkaan paljoa, olen antanut sille välillä Mushin valmiita "palleroita", joissa pitäisi olla kaikki tarvittava, vaikka ne ovat toki hinnaltaan hieman tyyriimpiä. Nyt helteillä Aku tykkää syödä sellaisen ihan jäisenä ja vaani palleroita matolla ja ruokakupissa. Myös kanankauloja olen kokeillut antaa, mutta niitä syö aika vaihtelevasti.
 |
| Siellä se herkkupala odottaa kupissa. |
 |
| Kanankaula vaanimisen kohteena. |
Pääasiassa Aku on syönyt Mushin ja Maukkaan mixejä ja muita pakastepötköjä. Niitä on vain työläs pilkkoa näin pienelle koiralle, koska se syö vain murto-osan sellaisesta 500 g pötköstä. Lihoja on ollut ruokavaliossa kana, kalkkuna, nauta, sika, poro ja lohi ainakin. Porosta Aku ei tuntunut tykkäävän - ehkä siinä on liian voimakas maku? Myös sisäelimet ovat menneet heikohkosti. Lisäksi Aku on saanut Nutrolin-öljyä ja Multidogia. Aku on syönyt pennusta asti myös piimää, ja näin siis edelleen, eli siitäkin saa kalsiumia.
Pilkuntarkka en ole ollut ruoan "raakuuden" kanssa: Aku saa kyllä muutakin joskus eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Nappulat lahjoitettiin jo pois, koska ne eivät enää kelvanneet ollenkaan, kun Aku pääsi raakaruoan makuun. Nyt ruokakuppi tyhjenee paljon varmemmin kuin ennen.
 |
| Tässä on popsittu nautaa ja kasvista. |
Tein myös Akulle kotitekoisia nameja Pienpystykorvat-lehden ohjeen mukaan (ohje oli lehdessä 4/2013). Niistä tulikin hyviä (Akun mielestä siis :) ja pakastin niitä muutaman rasiallisen. Aku tykkää niistä ihan suoraan pakastimestakin otettuina. Nameihin tuli suurelta osin maksaa ja jauhelihaa, ja nämä siis paistettiin uunissa eli eivät ole raakoja.
 |
| "Namitaikina" ennen palasiin pilkkomista. |
Hieman perehtymistä raakaruokinta tuntuu vaativan, ja oman haasteensa tuo nirsohko koira, jolle ei ihan kaikki kelpaa (esim. poro), kun täytyisi kuitenkin varmistaa, että ruoka on riittävän monipuolista. Aiemmin minulla oli se harhaluulo, että raakaruokaa/barffia syövät vain isot koirat ja että raaka ruoka olisi jotenkin ällöä käsitellä, mutta näinhän se ei ole. Näin pieniruokaisen koiran kanssa ruokinta ei myöskään tule kovin hintavaksikaan, ja kun se syö kahdesti päivässä - ja joskus vain kerran päivässä - niin ei yleensä tule ongelmaa myöskään ruoan säilyvyden kanssa. Tietenkään ei ole kauhean kivaa, kun koira vie kanankaulan tai raa'an lihapalan suurena aarteena olohuoneen vaalealle matolle "turvaan" ja alkaa syödä sitä siinä, mutta sellaistahan se nyt vaan on näiden karvaisten perheenjäsenien kanssa :)
